Mennäänkö kebabille?

Jännätessä viimeisen päivän ottelujen tuloksia ehtii vähän muistella menneitäkin. Kun reilu viikko sitten torstaina aamupäivästä saavuin Tromssaan, oli ruokaa luvassa vasta illallisen muodossa klo 19:30. Koska edellinen ruokailu oli ollut vuorokautta aiemmin Jyväskylän yliopiston Piatossa, päätin testata Tromssalaisen kebab-paikan tarjonnan. Tilasin kebabtallerikenin eli lautasellisen kebabia ja ranskalaisia ja vähän vihanneksia sekä kokiksen kyytipojaksi. Hintaa tälle kertyi 179 kruunua. Eurolla saa noin 9 kruunua eli jälkeenpäin laskien tuo kuulostaa aika tarkasti kahdeltakympiltä! Annos oli ihan hyvä ja liha vähän paksumpia lastuja kuin Suomessa yleensä. Kysymykseen "Spicy?" vastasin "Yes", mikä ilmeisesti tarkoitti, että mukaan tuki jalapenoja. Norjassakin kebab-paikat vaikuttivat yhden otoksen perusteella olevan muualta maahan saapuneiden pitämiä. Ravintoloitsija huomasi nopeasti, että minäkään en ole alkuperäinen norjalainen ja vaihtoi kielen englantiin, vaikka saatoin aluksi ruotsia yrittääkin.

Sitten katsastin kaupan hintatasoa. Puolitoista litraa kokista maksoi 30 kruunua (3,3€) ja 250g sipsejä tarjouksessa 25 kruunua. Tarjouksessa limsaa (Coca Cola, Sprite ym) sai viisi pulloa 79 kruunulla.

Ilmeisesti muut seminaarin osallistujat kävivät illallistamassa jo puoli kahdeksalta, mutta minä lepäilin myöhempään ja menin illallistamaan vasta lähempänä yhdeksää. Seisova pöytä oli kerätty jo pois, mutta sain heti salaattilautasen eteeni. Kokki pyöräytti lihaisan palapaistin ja toi sen itse pöytään. Tässä vaiheessa vaikutti, että ilmaisilla ruuilla pärjää ihan hyvin.

Hotellin aamupala on todella hyvä. Muutaman seminaaritunnin jälkeen siirrymme lounastamaan. Siellä tarjolla onkin vain täytetty patonki. Illallisen aikaan paikalla on jo paljon junnuja ja syömme samassa salissa broilerinkoivet seisovasta pöydästä.

Sama linja jatkuu avajaispäivänä eli lauantaina, tosin seminaarilaisille presidentti tarjoaa lounaan pastaravintolassa. Lauantaina alan kysellä, että joudunkos vaihtamaan huonetta kisojen ajaksi vai voinko pitää saman, jossa olen ollut seminaarin ajan. Hotelli Edgen vastaanotto ei löydä mitään varausta pelien ajaksi. Sitten huomaan, että sähköpostiin on tullut viesti toisesta hotellista (Comfort Xpress). Huoneet ja ruokailut on kyllä maksettu Edgeen, mutta kaikki eivät mahdu sinne, joten hotelli on tehnyt erikoisen järjestelyn: käymme nukkumassa Xpressissä, mutta ruokailuja varten tulemme Edgeen. Koska Xpress ei ihan ole samaa tasoa, vaikuttaa huijaukselta että maksamme saman hinnan kuin Edgessä majoittujat. Tosi moni muukin punkkaa Xpressissä, eli emme toki ole ainoita. Onneksi pelipaikka, Edge ja Xpress ovat parin minuutin kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Se huono puoli hotellin vaihdossa on, että enää emme käykään Edgen omalla aamupalalla vaan kisojen yhteisruokailussa. Tarjolla on munakokkelia, usein vain yhtä laatua olevaa paahtoleipää, voita, juustoa ja leikkelettä sekä muroja. Edgen aamiaisen antimet olivat paljon monipuolisemmat.

Pelien aikaan päiväohjelma on sellainen, että aamupala on klo 8:30 - 9:30. Eka matsi alkaa kymmeneltä ja kestää enintään 2 h 50 min. Sieltä siirrymme Edgeen lounaalle, joka siis on täytetty patonki. Klo 14 alkaa toinen matsi ja kolmas melko pian perään klo 17:10. Toisen matsin aikaan käyn hakemassa kaupasta välipalaa (banaanit 30 kr/kilo, norjalaiset mansikat selvästi enemmän), koska tähän väliin ei ole järjestettyä ruokailua eikä aamupalalla ja lounaalla oikein pärjää. Illalliselle pääsee kolmannen matsin jälkeen tai aikaisintaan klo 19:30. Siellä on sitten lämmintä ruokaa tarjolla - usein jotakin jossa on ylisuolaista jauhelihaa. Usein on myös Tatun herkkua eli perunoita. Kalaa on tarjolla ollut yllättävän harvoin.

Ekan pelipäivän jälkeen ainakin ymmärsin italialaisten huolen kapteenikokouksessa. Peliin liittyvien asioiden jälkeen siirryttiin nopeasti oleellisempaan eli ruokaan, kun italialaiset esittivät kritiikkiä ruokailuista. EBL:n presidentti vastasi, mutta olen oppinut vasta alkeet hänen englannistaan, joten en ihan saanut selvää, mitä hän sanoi. Jotain hän kertoili, että hotellin kanssa on sopimus ruokailujen järjestämisestä, eikä parempaan nyt pystytä.

Torstai-iltana Maria valitteli flunssan oireita. Katsastin myös apteekin tarjontaa, mutta ostin vain "nåt med ibuprofen" eli Buranan tapaista. 20 kappaleen paketti nelisatasta maksoi 92 kruunua eli vähän yli kympin.

Mutta palataanpa otsikon kysymykseen: Mennäänkö kebabille? Mieli tekisi välillä syödä muuallakin ja runsaammin, mutta ravintolahintoja katsoessa pysymme uskollisina Edgen ilmaisille lounaille.